Ensimmäinen viikkoni Uraohjaamon tiimissä on nyt takana. Hyvä yhdessä tekemisen henki ja positiivinen asenne on vakuuttanut minut siitä, että täällä Pohjois-Savossa tehdään esimerkillistä työtä tärkeän asian eteen. Mutta vielä on paljon tehtävää, jotta nuorisotakuu toteutuisi alueellamme parhaimmalla mahdollisella tavalla.
Kuten jo aiemmin Annen tekstissä kävi selville, on Uraohjaamo-hanke nyt tänä vuonna laajentunut uuden osakokonaisuuden myötä. Uudessa kehittämisosiossa keskitymme korkeasti koulutettujen työllisyyden edistämiseen. Pyrimme myös tuomaan nuorisotakuun sanomaa entistä vahvemmin esille panostamalla viestintään ja markkinointiin. Toimin osakokonaisuuden suunnittelijana yhdessä helmikuussa työnsä aloittavan toisen suunnittelijan kanssa.
Käytännössä hankkeen laajeneminen tarkoittaa sitä, että nuorisotakuuta tullaan nyt edistämään alueellamme viestintäprojekteilla, nuorille ja työnantajille suunnatuilla tapahtumilla, oppilaitosyhteistyöllä, kohdennetuilla yrityskontaktoinnilla sekä kehittämällä yhteistyöverkostojen toimintaa. Tavoitteenamme on muun muassa lisätä työnantajien ja yhteistyöverkostojen tietämystä nuorisotakuusta ja nuorten työllistämisestä. Samalla haluamme rummuttaa sanomaa siitä, kuinka monipuolista ja vahvaa osaamista alueemme nuorista löytyy ja kuinka paljon annettavaa heillä on yritysmaailmalle.
Korkeakoulumaailma on itselläni vielä tuoreessa muistissa, sillä valmistuin maisteriksi pari vuotta sitten. Jo heti ensimmäisestä opiskeluvuodesta lähtien olin tietoinen siitä, ettei pelkkä yliopistokoulutus enää takaa helppoa työllistymistä. Tiedostin, että jotain on tehtävä, jos haluaa työllistyä. Ratkaisuna ongelmaan päädyin opintojen aikana suorittamaan kolme ulkomaan työharjoittelua ja kaksi vaihtojaksoa. Ensimmäisen tutkinnon aikana aloin myös jo tehdä kursseja toista tutkintoa varten. Lisäksi menin mukaan järjestötoimintaan kartuttaakseni työelämään tarvittavia taitoja. Kaikista ”valmisteluistani” huolimatta elämä korkeakoulun jälkeen tuntui jo etukäteen pelottavalta. Jännitti, mitä tulevaisuus tuo mukanaan tutkinnon jälkeen. Minulla kävi lopulta hyvin. Mutta tiedän, ettei kaikkien kohdalla käy niin.
Meillä on tällä hetkellä työttömänä paljon korkeasti koulutettua talentteja. Työttömyyteen voi olla monia syitä. Nuorella voi olla esimerkiksi puutteelliset työnhakutaidot tai suhdeverkostot. Hän voi myös olla epätietoinen omista tavoitteistaan ja olla epävarma osaamisestaan. Ellei nuoren kompetensseja aina tunnista edes nuori itse, miten siihen pystyisi työvoimaa rekrytoiva tahokaan. Korkeakoulutettujen työllistymiseen voi myös vaikuttaa alan tai alueen heikon työmarkkinatilanteen lisäksi tutkinto ja aineyhdistelmät, tutkinnon huono tunnettuus, elämäntilanne, valmistumisajankohta tai työsuhteiden määräaikaisuus. Mikä olisi se lääke, joka vähentäisi syitä nuorten työttömyyteen? Mikä toisi yritykset ja korkeakoulutetut nuoret lähemmäs toisiaan? Millä keinoin pystyisimme parantamaan alueemme nuorten työllistymistä? Ideat ja ajatukset – jopa lennokkaat sellaiset - ovat tervetulleita.
Odotan innolla, mitä yhdessä saamme aikaiseksi!
Lämpöä viikonloppuunne toivottaen,
Suvi Pesonen
Uraohjaamo-hanke (ESR)
Pohjois-Savon ELY-keskus
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti