Nuoret ja tulevaisuuden valinnat

Pohjois-Savossa onnistutaan edelleen nuorisotakuun toteuttamisessa muuta maata paremmin.


Pohjois-Savo pitää erityisesti pintansa virtaluvuissa yli kolmen kuukauden työttömyyteen, jotka olivat syyskuussa alle 25-vuotiailla 14 % ja 25 – 29-vuotiailla vastavalmistuneilla 10 %. Itse oletin viime keväänä hyvien tulosten selkeästi huonontuvan johtuen työhallinnon palkkatukimäärärahojen vähentymisen vuoksi. Luvut kuitenkin osoittavat, että viime vuosina Pohjois-Savossa on pystytty luomaan sellaisia yhteistyön malleja ja työkäytäntöjä, jotka toimivat myös huonommassa taloudellisessa tilanteessa.


Edellisen hallituskauden nuorisotakuun toteuttamisessa korostettiin, että nuorisotakuu kuuluu kaikille nuorille. Nykyisen hallituksen nuorisotakuun painottunut enemmän nuoriin, jotka ovat olleet jo jonkin aikaa koulutuksen ja työelämän ulkopuolella. Se onkin hyvä asia, että nyt kiinnitetään huomiota niihin puutteisiin, joita aiemmassa nuorisotakuun toteuttamisessa oli mm. nuorten mielenterveyspalvelujen turvaamiseen. Tästä huolimatta pidän kuitenkin tärkeänä, että nuorisotakuu nähtäisiin edelleen kaikkien nuorien takuuna, jossa kaikkien nuorten palvelut ja ohjaus toteutuisi siinä määrin, mikä kenellekin on tarpeellista.


Olen miettinyt, kuinka ohjaustyötä tekevät onnistuvat pitämään osaamisensa ajan tasalla ja ohjaamaan nuoria eteenpäin urapoluillaan tässä muuttuvassa maailmassa. Olin viime viikolla seminaarissa, jossa Osmo Soininvaara kuvasi maailmassa tapahtuvaa muutosta sekä sen historiallista kehitystä että nykyisiä näkymiä. Hän totesi muun muassa, että automaatio on tehnyt tavaroista ja tavaroiden valmistamisesta halpaa. Esimerkiksi älypuhelimen valmistaminen maksaa noin kolme euroa ja todellisuudessa hinta koostuu suunnittelusta, raaka-aineista, energiasta, logistiikasta ja kaupasta. Tämän vuoksi varsinainen tavaran valmistaminen menettää kiinnostuksen. Teollisuuden tilalle on alkanut nousta ”turhuuksien talous”. Automaation ansiosta nykymaailmassa ei ole enää samassa määrin työtä välttämättömien asioiden tekemiselle tai valmistamiselle kuin aiemmin. Talouskasvu muodostuukin kuntosaleista, sosiaalisesta mediasta, kännykkäpeleistä, ruuanlaittokursseista yms.


Eli millaisilla osaajilla on tulevaisuudessa kysyntää? Sanotaan, että toisaalta generalisteilla, jotka voisivat suunnata ja kehittää osaamistaan kulloisenkin tilanteen mukaan ja toisaalta tarvetta on myös spesialisteille eli syvemmälle ammattiosaamiselle. Nuoret Duuniin –hanke järjesti vähän aikaa sitten Duunipäivä –tilaisuuden, jossa oli lyhyitä mielenkiintoisia puheenvuoroja. Erityisesti mieleeni jäi professori Riitta Ahosen puheenvuoro, jossa hän totesi, että kaikki työ on arvokasta ja kaikista työpaikoistaan hän on oppinut paljon. Hän on työskennellyt mm. turnipsin harvennuksessa ja perunannostossa, lehtien jakajana, lomakylän baarissa, tekstiili- ja ruokakaupassa, mansikkapelolla sekä opiskeluaikana sairaalan vuodeosastolla, lääketehtaassa ja apteekissa. Nykyisin hän työskentelee apteekkiopin professorina Itä-Suomen yliopistossa. Hän korosti, että on tärkeää nousta sohvalta verkostoitumaan, mennä mukaan järjestöihin ja olla valmis sekä muuntumaan että muuttamaan. Taitoa on myös tuoda esille oma persoona ja muukin kuin muodollinen osaaminen. Yhdistäväksi tekijäksi päivän puheenvuoroissa nousi asenne työpaikan saamisessa. Asenne tärkeimpänä, toisena motivaatio kyseisen työn tekemiseen ja kolmantena työtaito. Uskoisin, että asennetta tarvitaan molemmin puolin, vastaantuloa sekä työnantajan, että työntekijän puolelta.


Palatakseni ohjaukseen, niin parhaillaan kehitetään erilaisissa kanavissa tapahtuvaa ohjausta kuten verkko- ja video-ohjausta. Paljon myös laitetaan painoa sen varaan, että nuoret löytävät tarvitsemansa tiedon netistä omatoimisesti. Huolimatta siitä, mitä kanavaa käyttäen ohjaus tapahtuu, on tärkeää, että kaikilla nuorilla on mahdollisuus saada vuorovaikutteista ohjausta omien urasuunnitelmiensa tueksi.


Minna Koljonen
Ylitarkastaja
Pohjois-Savon ELY-keskus