Kaikki eivät halua syystä tai toisesta lähteä
kotipaikkakunnaltaan kovin kauas. Työtä on nykyään vastaanotettava, jos
työmatka yhteen suuntaan kestää enintään 90 minuuttia. Ymmärrän, että tämä on
monelle perheelliselle vaikea asia, sillä muuttaminen työskentelypaikkakunnalle
ei aina onnistu ja pitkä päivittäinen matkustusaika on pois ajasta perheen
kanssa. 90 minuutissa pääsee kuitenkin lähes Jyväskylän laitamilta Kuopioon tai
junalla Tampereelta Seinäjoelle. Nuorena harkitsisin kuitenkin vakavasti, olisiko muuttaminen
uudelle paikkakunnalle työ- tai opiskelupaikan perässä hyvä vaihtoehto
jokapäiväisen reissaamisen sijaan.
Pienemmiltä paikkakunnilta on pakko lähteä muualle
viimeistään korkeakouluopintoja varten, mahdollisesti jo toisen asteen
koulutuksen saadakseen. Itse olen kotoisin suuresta kaupungista, josta ei
tarvitse muuttaa pois opintojen perässä kuin yksittäisten alojen (kuten
lääketiede ja oikeustiede) takia. Moni ystäväni onkin kasvanut, käynyt kaikki
koulunsa ja tekee nyt töitä tällä yhdellä samalla paikkakunnalla. Vaikka
kaupungissa on kaikki tarvittavat palvelut, minä ainakin kaipaisin välillä
vaihtelua. Hain tietoisesti opiskelemaan muualle kuin kotikaupunkiini, koska
pelkäsin jämähtämistä. Jos en olisi muuttanut silloin pois, asuisin siellä
varmasti vielä pitkään. Vaikka ensimmäisen pidemmän muuton jälkeen muutama
kyynel vierähtikin vanhempien kaasutettua pois vuokra-asunnon pihasta, on
muutto silti ollut yksi parhaita päätöksiäni. Asuminen kaukana tukiverkoista
pakotti itsenäistymään, tutustumaan uusiin ihmisiin ja selvittämään asioita
itse.
Uskon, että omassa ansioluettelossani näyttää hyvältä se,
että olen lähtenyt rohkeasti pois omista tavallisista ympyröistäni jo toisena
kesänä peräkkäin. Tässä elämänvaiheessa se on vielä mahdollista, kun puoliso ja
perhe eivät rajoita liikkumista. Koen myös saaneeni mielenkiintoisempia
työpaikkoja lähtemällä kauas, kuin jos olisin jäänyt opiskelupaikkakunnalleni. Pitäisi
oikeastaan kiittää sitä opiskelupaikkakuntani työnantajaa, joka jätti minut
keväällä työhaastattelun jälkeen valitsematta ja sain kipinän lähteä taas muualle
töihin.
Kotikaupunkiin voi aina palata, eikä maitojunalla palaaminen
ole mitenkään noloa. Sen sijaan on rohkeaa myöntää, ettei tuo sittenkään ollut
minun paikkani. Ehkä huomaat siinä samalla jotain uusia puolia vanhasta
kotikaupungistasi. Kannustankin kaikkia lähtemään muualle, edes hetkeksi. Itse
aion lähteä seuraavaksi valloittamaan Lappia, kunhan opinnot antavat myöten.
Uskon, että palaan vielä joskus Keski-Suomeen, mutta vielä ei ole sen aika.
Sonja Julkunen
Keski-Suomen ja
Pirkanmaan kautta Pohjois-Savoon päätynyt
Korkeakouluharjoittelija
Pohjois-Savon ELY-keskus
Korkeakouluharjoittelija
Pohjois-Savon ELY-keskus
Ps. Ammattibarometrin karttakuvia hetken tutkailtuani voin
sanoa, että esimerkiksi lähihoitajista on Pohjois-Savossa ylitarjontaa, mutta
Uudellamaalla pulaa. Pohjois-Savo taas kaipaa kipeästi kampaajia ja partureita
sekä sanomalehtien jakajia. Ammattibarometristä voit tarkastella, missä päin
Suomea juuri sinun alasi osaajille olisi tarjolla töitä ja minne ehkä kannattaisi
lähteä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti