tiistai 16. elokuuta 2016

Uskalla lähteä

”Mä en koskaan lähtis noin kauaksi kesätöihin”. Yllättävän moni kaverini hämmästeli päätöstäni lähteä kesäksi Kuopioon, kun soitto saadusta työpaikasta tuli. Hämmennystä lisäsi se, etten ole edes täältä kotoisin ja täällä asuvia tuttavia on vain kourallinen. Itse en epäröinyt sekuntiakaan, vaan aloitin saman tien asunnon metsästämisen. Tarjolla oli kuitenkin mielenkiintoinen kesä oman alan töissä, eikä matkaa opiskelupaikkakunnalleni tule kuin noin 300 km.

Kaikki eivät halua syystä tai toisesta lähteä kotipaikkakunnaltaan kovin kauas. Työtä on nykyään vastaanotettava, jos työmatka yhteen suuntaan kestää enintään 90 minuuttia. Ymmärrän, että tämä on monelle perheelliselle vaikea asia, sillä muuttaminen työskentelypaikkakunnalle ei aina onnistu ja pitkä päivittäinen matkustusaika on pois ajasta perheen kanssa. 90 minuutissa pääsee kuitenkin lähes Jyväskylän laitamilta Kuopioon tai junalla Tampereelta Seinäjoelle. Nuorena harkitsisin kuitenkin vakavasti, olisiko muuttaminen uudelle paikkakunnalle työ- tai opiskelupaikan perässä hyvä vaihtoehto jokapäiväisen reissaamisen sijaan.

Pienemmiltä paikkakunnilta on pakko lähteä muualle viimeistään korkeakouluopintoja varten, mahdollisesti jo toisen asteen koulutuksen saadakseen. Itse olen kotoisin suuresta kaupungista, josta ei tarvitse muuttaa pois opintojen perässä kuin yksittäisten alojen (kuten lääketiede ja oikeustiede) takia. Moni ystäväni onkin kasvanut, käynyt kaikki koulunsa ja tekee nyt töitä tällä yhdellä samalla paikkakunnalla. Vaikka kaupungissa on kaikki tarvittavat palvelut, minä ainakin kaipaisin välillä vaihtelua. Hain tietoisesti opiskelemaan muualle kuin kotikaupunkiini, koska pelkäsin jämähtämistä. Jos en olisi muuttanut silloin pois, asuisin siellä varmasti vielä pitkään. Vaikka ensimmäisen pidemmän muuton jälkeen muutama kyynel vierähtikin vanhempien kaasutettua pois vuokra-asunnon pihasta, on muutto silti ollut yksi parhaita päätöksiäni. Asuminen kaukana tukiverkoista pakotti itsenäistymään, tutustumaan uusiin ihmisiin ja selvittämään asioita itse.

Uskon, että omassa ansioluettelossani näyttää hyvältä se, että olen lähtenyt rohkeasti pois omista tavallisista ympyröistäni jo toisena kesänä peräkkäin. Tässä elämänvaiheessa se on vielä mahdollista, kun puoliso ja perhe eivät rajoita liikkumista. Koen myös saaneeni mielenkiintoisempia työpaikkoja lähtemällä kauas, kuin jos olisin jäänyt opiskelupaikkakunnalleni. Pitäisi oikeastaan kiittää sitä opiskelupaikkakuntani työnantajaa, joka jätti minut keväällä työhaastattelun jälkeen valitsematta ja sain kipinän lähteä taas muualle töihin.

Kotikaupunkiin voi aina palata, eikä maitojunalla palaaminen ole mitenkään noloa. Sen sijaan on rohkeaa myöntää, ettei tuo sittenkään ollut minun paikkani. Ehkä huomaat siinä samalla jotain uusia puolia vanhasta kotikaupungistasi. Kannustankin kaikkia lähtemään muualle, edes hetkeksi. Itse aion lähteä seuraavaksi valloittamaan Lappia, kunhan opinnot antavat myöten. Uskon, että palaan vielä joskus Keski-Suomeen, mutta vielä ei ole sen aika.

Sonja Julkunen
Keski-Suomen ja Pirkanmaan kautta Pohjois-Savoon päätynyt
Korkeakouluharjoittelija
Pohjois-Savon ELY-keskus

Ps. Ammattibarometrin karttakuvia hetken tutkailtuani voin sanoa, että esimerkiksi lähihoitajista on Pohjois-Savossa ylitarjontaa, mutta Uudellamaalla pulaa. Pohjois-Savo taas kaipaa kipeästi kampaajia ja partureita sekä sanomalehtien jakajia. Ammattibarometristä voit tarkastella, missä päin Suomea juuri sinun alasi osaajille olisi tarjolla töitä ja minne ehkä kannattaisi lähteä.  

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti