En ole oikeastaan koskaan tarkkaan tiennyt, mitä
haluan isona työkseni tehdä. Ensimmäisen ulkomaan matkani jälkeen pikkutyttönä
halusin lentoemännäksi tai matkaoppaaksi, vähän vanhempana
ammattijalkapalloilijaksi. Viittomakielentulkin, tähtitieteilijän, liikunnanohjaajan
ja kirjailijan työt ovat niin ikään haaveissani joskus vilahtaneet. Kovinkaan
suurta paloa en kuitenkaan mitään ammattia (paitsi ehkä tuota huippufutaria)
kohtaan ole koskaan tuntenut. Lukion jälkeenkin mietin viimeiseen mahdolliseen
päivään saakka, minkä saamistani opiskelupaikoista otan vastaan.
Kuten monista eri haaveammateista voinee päätellä, olen
aina ollut kiinnostunut vähän kaikesta, matematiikasta psykologiaan ja
liikunnasta uskontoon. Tällaiselle asioita pohtivalle ja kaikesta kiinnostuvalle
joku melko yleinen ja laaja tutkinto lienee hyvä koulutusvalinta. Sen taisin silloin lukion jälkeen
opiskelupaikkavalintaa pohtiessani lopulta oivaltaakin, kun
yhteiskuntapolitiikan kohdalle raksitin ottavani opiskelupaikan vastaan. Toisaalta
alani yleisyys ja laaja-alaisuus tuntuvat joskus myös ahdistavilta. Sukulaisille
ja tutuille on vaikea selittää tarkasti, mitä oikein opiskelen tai mihin menen valmistuttuani
töihin. Välillä sitä on vaikea hahmottaa itsekään.
Korkeakoulutettujen alle 35-vuotiaiden työttömyydestä
kokoamassani selvityksessä asian parissa työskentelevät toimijat korostivat mm.
työnhakutaitojen ja oman aktiivisuuden tärkeyttä. Korkeakoulututkinto itsessään
ei enää ole tae työllistymiselle, vaaditaan muutakin. Omaa osaamista pitäisi osata
tunnistaa ja tuoda ilmi – mielellään vielä konkreettisin esimerkein. Putkimies
osannee kertoa osaamisestaan käytännöllisesti, samoin hammaslääkäri. Mutta mitä
konkreettista, alaani liittyvää minä, yhteiskuntatieteilijän alku, osaan?
En osaa korjata putkia tai paikata hampaita. Sen
sijaan olen oppinut näkemään yhteiskunnan uudella tapaa ja väitän jopa
ymmärtäväni siitä jotakin – jos se ylipäänsä on mahdollista. Osaan olla
kriittinen ja kyseenalaistaa – ainakin välillä. Uskon myös hahmottavani laajoja
kokonaisuuksia melko hyvin ja osaavani poimia niistä olennaisen. Ei kuitenkaan
kuulosta kovin konkreettiselta, eihän?
Aikapa paljon olisi siis minullakin kehitettävää oman
osaamiseni sanoittamisessa. Mielestäni on paljon helpompaa luetella opintojeni
ulkopuolella oppimiani taitoja. Pomputtelen jalkapallolla monta kertaa. Osaan
johtaa kokouksessa puhetta. Uskallan roikkua puussa pää alaspäin ilman käsiä. Saan
lapset innostettua liikkumaan. Olen hyvä googlettamaan. Letitän itselleni ranskanletit
vaikka silmät kiinni. Nämä kuulostavat jo melko konkreettisilta taidoilta, vai
mitä? Harva yhteiskunnallisen alan työnantaja kuitenkaan arvostanee
letitystaitoa tehdessään rekrytointipäätöstä.
Uskon, että etenkin generalistialoilla, kuten yhteiskuntatieteetkin
ovat, opintoihin olisi hyvä kuulua konkreettisten työllistymistä edistävien taitojen
opettelua ja urasuunnittelua. Olisi hienoa, jos osana opintoja mietittäisiin,
miten kertoa omasta, korkeakoulussa hankitusta, työelämää tukevasta osaamisesta.
Ohjaan sivutyönäni/harrastuksenani lapsille liikuntaa. Siellä olen ottanut
tavakseni päättää liikuntatuokiot kysymällä, mitä uutta kullakin kerralla
opimme. Varmasti samaan tapaan myös opintojen lomassa tekisi hyvää miettiä, mitä – enemmän
tai vähemmän – konkreettista oikeasti oppii. Vaikkei luennoitsija uuden
oppimisesta välttämättä kysykään, voinee jokainen opiskelija esittää kysymyksen
itsellensä.
Silloin tällöin mietin olisiko osaamisestani
kertominen ja työllistymiseni helpompaa, jos olisin lukion jälkeen
opiskelupaikkavalintaa pähkäillessäni päättänyt toisin ja ottanut vastaan
kätilön opiskelupaikan yhteiskuntatieteellisen sijaan. Sitä en luultavasti tule
koskaan tietämään. En kuitenkaan aio murehtia tai voivotella. Viihdyn alallani
ja onnekseni työnhakutaitoja, kuten mitä tahansa taitoja, voi harjoitella. Valmistuessani vielä tämän vuoden puolella aion osata kertoa yhteiskuntatieteellisestä
osaamisestani myös konkreettisin esimerkein!
Edla Inkilä
Korkeakouluharjoittelija
Pohjois-Savon ELY -keskus
Selvitys ”Korkeakoulutetut alle 35-vuotiaat –
koulutuksesta ja työllisyydestä Pohjois-Savossa” on luettavissa täällä:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti