Näin on otsikoitu nuorisotutkimusverkoston raportti, jossa esitellään valtakunnallisen kuntakyselyn tuloksia monikulttuurisuuden huomioimiseksi kunnan nuorisotyössä. Muutama vuosi sitten tehtyyn kyselyyn osallistui yli puolet Suomen kunnista, Pohjois-Savostakin 17 kuntaa. Suurin osa kaikista vastauksista saatiin alle 10 000 asukkaan kunnista ja tulokset ovat karua luettavaa.
Yli puolet vastaajista kertoi, ettei heidän edustamissaan kunnissa tehdä monikulttuurista nuorisotyötä, eikä sitä juurikaan huomioida ennen kuin tällainen tarve syntyy esimerkiksi maahanmuuttajan ilmaantuessa nuorisotalolle. Syiksi mainitaan muun muassa maahanmuuttajanuorten vähäisyys ja kunnan resurssipula. Eli tämän voisi ymmärtää, että kunnassa ei varsinaisesti ole mitään monikulttuurisuutta vastaan, mikäli sille olisi todellista tarvetta ja varaa palkata lisää henkilökuntaa.
Mutta todellista tarvetta on. Yksikin nuori on tärkeä! Ja maahanmuuttajanuorella on moninkertainen vaara syrjäytyä. Kaikissa kunnissa asuu maahanmuuttajia, jotka ovat muuttaneet perheineen maahan eri perustein, puolisoina, paluumuuttajina, työn perässä, opiskelemaan tai pakolaisina. Suurin osa muuttajista on muuta väestöä nuorempaa. Myös maahanmuuttajien ja heidän jälkeläistensä osuus suomalaisista lapsista ja nuorista kasvaa. Monikulttuurisuus näkyykin erityisesti lasten ja nuorten arjessa.
Arvioiden mukaan ulkomaalaisten määrä Suomessa kasvaa puoleen miljoonaan vuoteen 2030 mennessä. Tällainen kasvu luo tarpeita huomioida monikulttuurisuus entistä vahvemmin myös nuorisotyössä. Yksin erilaisena uudessa kulttuurissa oleminen on nuorelle pelottava kokemus, jota tulee voida lievittää. Lisäpainetta tähän tuovat ennakkoluulot ja rasisminuhka, jotka voivat estää maahanmuuttajanuorta osallistumasta yhteiseen nuorisotoimintaan.
Vaikka monikulttuurisuuden ei tarvitse olla erillinen osa-alue, tulisi toiminnassa pystyä takaamaan kaikkien nuorten yhdenvertaiset osallistumismahdollisuudet. Vaikeasti tavoitettavissa olevien nuorten kohdalla se voi tarkoittaa positiivisen erityiskohtelun käyttöä. Nuorisotalon ovien avoimuus ei yksin välttämättä riitä. Usein vasta maahanmuuttajanuorille erikseen tarjottu toiminta rohkaisee jatkossa osallistumaan kaikille yhteiseen toimintaan.
Ei ole yhtä toimivaa mallia siihen, mitä toimintamuotoja kunnan monikulttuurisessa nuorisotyössä tulisi käyttää, avointa vai eriytettyä toimintaa tai kuinka sulautunutta monikulttuurisuuden tulisi olla osana nuorisotyön rakenteita. Kunnan pienestä koosta tässä työssä voi olla vain hyötyä, sillä pienellä paikkakunnalla nuoret tuntevat toisensa. Selvää kuitenkin on, että pelkkä kunnan hyvä tahto ei riitä, vaan tarvitaan myös toimintaa. Ja nuoriinhan kannattaa panostaa, kaikkiin nuoriin. Otsikon kuuluisikin olla: ”Se on tärkeää ja siksi…”
Aurinkoisia ruskapäiviä odotellessa,
Lisbeth Mattsson
Pohjois-Savon ELY-keskuksen maahanmuuttopäällikkö
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti